Kun ikuinen yökukkuja ja koiran unta nukkuva pohojalaisakka alkaa menemään klo 19 jälkeen nukkumaan ja nukkuu iloisesti 11 tuntia putkeen (poissulkien yölliset pissireissut), niin alkaa Mamaakin hieman kummeksuttamaan. Onko nukkumasa viimein löytänyt osoitteen 4 vuoden eksyilyn jälkeen vai mistä on kyse? Kun samalla viikolla Mama huomaa koko kropan muuttuneen yön aikana eurooppalaiseksi tiekartastoksi verisuonien ilmestyessä ihon pintaan, niin alkaa siinä pieni epäilys heräämään. Lisää oireisiin vuorokauden ympäri käynnissä oleva röyhtäily ja tasainen 37,1 asteen lämpö ( normilämpö 36,6) ilman vilustumista ja alavatsan pieni nippailu, niin Mama ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella... Pissitikun viisari ei värähdä vähäisestikään plussan puolelle, vaikka hiljainen ääni rinnassa kertoo, että taisi Insinjöörin simppojen onnistuneen touch downissa. Is the bun in the oven ?
Itsellä on aika varma olo raskaudesta, mutta jokin pieni osa sisimmästä tuppaa uskomaan asian vasta kun pissitikku sanoo niin. Luvassa on siis kärsimätöntä odottelua vielä viikon tai kahden edestä.Toivon liekki kuitenkin tuikkii kärsimättömässä sydämessä..
Mä myös vaan jotenkin tiesin silloin, että raskaana ollaan. Itse asiassa sanoin jo pari viikkoa ennen yhden makkarikerran jälkeen miehelle, että mulla on ihan sellainen tunne, että tällä on jotain seurauksia... ;) Ja joo, olihan sillä. Testin tein jo muistaakseni 4 päivää ennen kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa ja kun kaksi viivaa tuli ruutuun melkein saman tien, en edes yllättynyt. Ja ruumiinlämpö oli mullakin koholla, kun mittailin sitä ennen testin tekemistä. Pidän täällä peukkuja, että oispa teilläkin käynyt tää näin helposti!
VastaaPoistaPyörittelin kauan mielessäni kannattaako asiasta kertoa kenellekään, jos lopputuloksena kuitenkin on negatiivinen tulos ja menkat alkavat. Sitten totesin itsekseni, että haluan olla avoin kirjoituksissani. En minä osaa olla turpa rullalla jos satun tulemaan raskaaksi, tai silloin jos en ole tai jos tulee keskenmeno. Tämä blogi on minun henkireikäni, ja jos en pysty olemaan tosi täällä, miten helekutissa voin olla tosi itselleni. Tuntuu hyvältä saada tsemppausta ja tukea :) aiheuttaahan vauvakuume ja raskaus aika herkkiä fiiliksiä. Koska minä ja veljeni olimme äidin yhden kerran ihmeitä, täytynee toivoa, että kaikista sukuvaivoista huolimatta, olisin perinyt meidän mamman hedelmällisyyden ;) Ja jos raskaaksi tulen, niin seuraava jännityksen aihe onkin, että tuleeo siltä yksi vai kaksi lapsosta kerralla. Hyppäsi tuo kaksosgeeni yhden sukupolven ylitse :D
VastaaPoista