Akka on rähmällään masennuksen suossa. Siitä yhdestä asiasta ei enää puhuta, mietitä tai haaveilla. Musta pilvi pään päällä totean, että taas se jokakuukautinen vuoto alkoi. Tästä asiasta ei tule nyt lasta tai paskaa. Ja kyllä, tiedän että yrityskertoja on VASTA viisi, joista kolme on mennyt kierron tasaantumiseen, vatsataudin sekä influenssan kourissa. Yritä siinä olla hohdokkaan seksikäs kun kuumetta on 39 astetta tai kun vatsan sisältö on kaikkien nähtävillä ämpärin pohjalla... Olo on ollut suorastaan hehkeä viimeiset 2 kuukautta! Asiaa ei ole auttanut yhtään se, että ikuiseen 25 vuoteen pyörähti yksi numero taas lisää. Pessimisti luonne on päättänyt ettei tämä akka sikiä kuin vasta lääketieteen voimin, jos sillonkaan. Vanha, ylipainoinen luuska.
Kärsimättömälle luonteelleni sopisi niin paljon paremmin iso truutta,panos ja keinohedelmöitys. Kuorrutetaan ihan väkipakolla se munasolu siittiöillä, niin onnistuisi perhana! Kaiken mustuuden keskelläkin alkaa välillä pakostakin huvittamaan. Kyllä sitä jalkaa taas poljetaan siihen tahtiin, kaikki-heti-mulle- asenteella... Kuitenkin, kun eriasteisesta vauvakuumeesta on kärsitty jo viimeiset 4 vuotta, tuntuu hyvinkin turhauttavalta se tunne, ettei mitään oikeasti tapahdu vaikka ehkäisy on jätetty pois. Miksi meille nuorille naisille on valehdeltu hysteerisesti koko ikämme ajan, että raskaaksi tulee ihan milloin vain? Ja kun viimein uskallamme yli 30 -vuotiaina alkaa yrittämään perheen perustamista, niin pelkkä raskautuminen osoittautuukin todella vaikeaksi. Kyllä yhteiskunta kusi oikein huolella omaan nilkkaan kasvattaessaan 90-luvun nuoria. Itsekin muistan kuinka 15-vuotiaille tytöille tuputettiin ehkäisypillereitä, vaikkei sitä ensimmäistä suudelmaakaan oltu kokeiltu, saatikka pidelty poikaa kädestä. Yhteiskunnan saarnaaminen teiniraskauksista oli kuin keskiajan saarnasmiehen pelottelut Saatanalla. Jos jo muutenkin luottamus miessukupuoleen oli heikoilla, niin kyllä raskaudella pelottelut veivät viimeisenkin rohkeuden seksuaalisen puolen kokeiluihin....
Yhden asian olen päättänyt. Jos meidän perheeseen ikinä siunaantuu lapsi, niin Mama kertoo sitten asiat miten ne oikeasti ovat ja menevät! Olkoonkin sitten, että olen aivan hirveän nolo mutsi, mutta meidän lasta ei yhteiskunta pelottele, kerro paskaa ja tuputa tyttärille pillereitä silloin kun niitä ei todellakaan tarvita. Ja seksuaalivalistus aloitetaan saman tein, kun lapsi alkaa kyselemään pimpeistä ja pippeleistä. Kun muistelen sitä hysteriaa yhdenkin pillerin unohtamisesta... Voi luoja, voisinpa palata viisaampana ajassa takaisin päin ja lohduttaa sitä panikoivaa nuorta naista. Olisi useampikin suru jäänyt surematta....
Tästä nyt tuli veristen tampoonien sarjatuli, mutta helkkari kun Mamaa helpotti! Vauvakuumeilu ei ole pelkästään mitään vaaleanpunaista hörhöilyä, vaan siihen kuuluvat myös katkeran mustat tuntemukset ja kateuden vihreät peikot. Ei tämä aina niin suloista ole, naisen elämä...
