Kirjojen viemää, osa 2

Hyvä syntymä -kirja odottavalle äidille

Kirjoittaja: Minna Haataja. Tammi. 2011

Kirja tarttui käteeni, kun etsin tietoa synnyttämisestä ja synnytyksen kulusta. Kirjan kirjoittaja Minna Haataja on toiminut kätilönä sekä Suomessa että Englannissa, jossa synnytykseen suhtaudutaan hieman kokonaisvaltaisemmin kuin mitä Suomessa on tapana. Haataja kertoo kirjassaan luonnonmukaiseen synnytykseen valmistautumisesta ja itse synnytyksestä.                         
Kirja pisti pohtimaan vallitsevia mielipiteitä synnyttämisestä. Ehkäpä Suomessa enimmäkseen suhtaudutaan synnytykseen kuin lääketieteelliseen operaatioon. Äiti pistetään seurantalaitteisiin kiinni, synnytyksen pitäisi edetä tietyllä tavalla ja tehtävät toimenpiteet pakottavat lisääntyneisiin toimenpiteisiin, ja äiti joutuu hieman toisten armoille, sen sijaan että synnytys edistyisi rauhallisesti omaan tahtiin...

Kirja oli mielestäni ihan mielenkiintoinen. Kirjoittaja kyseenalaisti sopivasti ja laittoi pohtimaan miten omaan  synnytykseen voisi liittää itselle sopivan tavan toimia. Kirjassa esitettyihin mielikuvaharjoituksiin en osannut samaistua, mutta Minna Haataja osasi ammattilaisena tuoda esille hyviä näkökulmia kuinka olla aktiivinen synnyttäjä ja kuinka tehdä yhteistyötä kätilöiden kanssa. Esille tuli monia asioita, joista en tiennyt synnyttäjän voivan itse päättää. Haataja toteaakin mielestäni hyvin, että synnytysvalmennuksen kuuluisi olla paljon muutakin kuin vain esittely eri kipulääkityksistä. Sen pitäisi auttaa synnyttäjää luottamaan kehon voimaan ja luonnolliseen taitoon suoriutua synnytyksestä, vaikka sitten käyttäisikin kivun lievitystä.  Kirja kannattaa lukea, jos on harkinnut synnyttää kokonaan luonnollisesti tai katsellen kuinka pitkälle rahkeet riittää.

 
Isäksi ensi kertaa

Kirjoittaja: Jari Sinkkonen. WSOY. 2012.

Kirja sisältää 26 - 45-vuotiaiden ensi kertaa kertaa isäksi tulevien miesten haastatteluja ennen ja jälkeen synnytyksen. Teoksessa lähestytään isäksi tulemisen aihetta myös tieteellisten tutkimusten valossa.

Tämä kirja oli kummitellut jo pitemmän aikaa mielessäni ja löydettyäni sen kirjastosta, otin sen heti lukemistooni. Kuvittelin että kirja perustuu pelkästään tulevien isien haastatteluihin, mutta ilokseni totesin että aihetta käsitellään laajemminkin erilaisten tutkimusten avulla. Vaikka tämä voisikin kuulostaa tappavan tylsältä kirjalta, sitä se ei ole. Lasten psykiatrian erikoislääkäriksi ja lääketieteen tohtoriksi Jari Sinkkosella on lämmin ja humoristinen ote kirjoittamiseen, mikä tekee lukemisesta sujuvaa ja nautittavaa. Hän lähestyy aihetta haastattelemalla 15 tulevaa isää tutkien mitä isyys on äitimyytin rinnalla, kuinka isyys vaikuttaa parisuhteeseen, miten isyys syntyy, kasvaa ja vahvistuu lapsen syntymän myötä, ja kuinka  isän maailma ja elämä mullistuu lapsen myötä. 

Jos edes hieman pidät tietokirjallisuudesta ja olet kiinnostunnut aiheesta, niin suosittelen kirjaa. Samalla kun tulevan äidin elämä mullistuu, niin samaan aikaan mieskin käy lävitse omaa kasvuriittiäänsä pohtien ja huolehtimalla, kuinka olla hyvä isä pienelle lapselle. Laittoipa kirja naisimmeisenkin pohtimaan omaa isäsuhdetta ja mitä isä on merkinnyt itselleen.   


Opi kuuntelemaan vauvaasi

Kirjoittajat: Tracy Hogg, Malinda Blau. Otava. 2001.

" Tässä on kirja uunituoreille vanhemmille vauvan viestinnässä ja itkun merkityksistä, käytännönläheisin niksein varustettuna."

Jos kirjailijaa kutsutaan takakannessa vauvakuiskaajaksi, jätän yleensä kirjan lukematta. Tällä kertaa päätin päästä ylitse omista ennakkoluuloistani ja tartuin haasteeseen. 

Kirja osoittautui aikamoiseksi tietoähkyksi. Kirjoittajalla on 20-vuoden kokemus jaettavanaan ja tuntui että hän tosiaankin aikoi jakaa sen kaiken. Lukuja olisi voinut jaotella pienemmiksi, selkeämmiksi,vähemmän listamaiseksi. Lukiessa tuntui kuinka kirjoittaja seisoisi selän takana sormi tomerasti pystyssä, soo, soo...

Jos kirjan jaksaa kahlata lävitse, sieltä löytyy hyviä ohjeita ja neuvoja vauvan kehonkielestä ja itkukommunikoinnista, vauvan päivärytmin luomisesta ym. Lukiessa kannattaa kuitenkin käyttää jonkin asteista suodatinta päällä, sillä tekstistä huomaa hyvin kuinka kirja on suunnattu hieman hysteerisille, kaikkensa uhraaville jenkki kotiäideille, joiden miehet ovat kadonneet kuin pieru saharaan ja äidin elämä tuntuu jämähtäneen neljän seinän sisälle. Tasa-arvoa vaativien, itsenäisten ja aktiivisten suomalaisnaisten voi olla hieman vaikea vastaanottaa joitain ohjeita ilman nauruun purskahtamista tai vähintään pientä tuhahdusta...