Palikasta päähän

Tulipa eilen lähdettyä Kärkkäisen ostoskeskukseen kiertelemään. Tämä Lahden seudun oma Tuuri jää kyllä koossaan pienemmäksi kuin esikuvansa, mutta aivan yhtä hyvin siellä saa kyllä aikansa kulumaan. Ajoittain on vain niin mukava ottaa omaa aikaa, jättää mies puuhailemaan omiaan ja lähteä fiilistelemään. Tapahtuipa fiilistely sitten luonnon helmassa, kaupungilla tai sitten ostoskeskuksessa. Koska olimme tehneet vuoden kestäneen syrjähypyn Lahden seudun alueesta, oli mukavaa hypätä auton rattiin ja huurruutella ympäri kaupunkia ja verestää muistia, kunnes löysin itseni Kärkkäisen parkkipaikalta. Koska mihinkään ei ollut kiirettä, päätin lähteä tutkimaan ostostaivaan/-helvetin tarjontaa.

Kärkkäisen tavaramäärän paljous saa tottuneemmankin shoppailin hieman hengästymään, joten päätin rajata kiertelyni pelkästään yläkerran askartelu-, kirja-, kangas- ja lastenvaate/-lelu puolelle. Kyllä alkoi sormia syyhyttämään kun käsityöimmeisenä hypistelin lankoja ja kankaita, kirjatoukkana tutkin lastenkirjaosaston ja höpsähteenä Mamana hypistelin vauvan tavaroita. Tuli taas pyöriteltyä silmiä, kun tutkin vauvanvaateosastoa, mutta ulkovaatepuoli sai jo huomattavasti positiivisemman hyväksynnän. Vaunupuolella tuli leikutettua useampaakin menokiesiä, joista Britaxin B-Smart 3 ja Brion Pony saivat ainoat hyväksyvät nyökkäykset. 

Kaiken hypistelyn ja kiertelyn jälkeen, vasta lasten leluosastolla Mama sai kunnolla palikasta päähän. Näin paljon puisia leluja! Sitokaa akka kiinni! Niitä oli oikeasti useampi hyllyvälillinen... Olen huomannut että useammalla, 80-luvulla syntyneillä mamoilla on vinksahtanut fiksaatio puuleluihin. En ole osannut diagnosoida sen tarkemmin liittyykö vinksahtaminen nykyiseen puulelujen trendiyteen, ympäristötietoisuuteen vai vastareaktiona oman lapsuuden hukkumisesta muovikrääsään. Oma vinksahtamiseni juontaa aivan rehellisesti omaan lapsuuteeni. Meillä kotona ei ollut puisia leluja, joten onnesta pyöreenä istahdin puulelun ääreen jos sellaisen jostain löysin. Oli aivan sama, vaikka palikkatesti oli suunnattu taaperoikäiselle tai vauvalle. Vielä kouluikäisenäkin tiputtelin tyytyväisyydestä hykerrellen palikoita Jukka-palikkalaatikkoon, tai kokosin Brion klovnia. Brion junarata taas onneksi löytyi naapurin plikalta, jossa onnen pissit sukkiksissa tsuhuttelin junalla menemään. 

Omalla äidilläni oli fiksaatio legoihin ja niitähän meillä riitti oikein kiitettävästi, jopa naapurilasten kadehtittavaksi asti. Onpa velipoika aikanaan kysynyt äidiltämme, koska hän saisi leikkiä legoilla, kun äidillä tuntui olevan liian hauskaa rakentaessaan legokaupunkia. Uskon että meidänkin huushollista tulee löytymään mukavan kokoinen legokokoelma, mutta tällä kertaa lapsi tulee penäämään puisen junaratansa perään.. Olipa tuleva lapsukainen sitten tyttö tai poika, niin junarata tulee ilmestymään lastenhuoneeseen. Onpa tuleva mummi jo luvannut hankkia sellaisen. En tosin tiedä kummalle meistä se sitten tulee ;)

Löysin perinteisen Brio-merkin lisäksi itselleni uuden lelumerkin Hapen. Valikoimaa on paljon ja varsinkin itse ihastuin Hapen puisiin soittimiin, leikattaviin hedelmiin ja, ja, ja, ja.... Valikoima on todella laaja ja ilokseni löysin myös netistä yrityksen josta näitä ihanuuksia voi hankkia.  En mene enää vannomaan etteikö meidän huusholliin tule ainuttakaan muovilelua, mutta yritän ainakin pysytellä enimmäkseen puisten lelujen linjalla. Käpylehmillä ei lapsiparan sentään tarvitse alkaa  leikkimään, mutta hyvälaatuiset puulelut kestävät aikaa ja pysyy tuo jälleenmyyntiarvokin hieman parempana.

Minkäslaisilla leluilla teillä on leikitty?

 

Kuvat: www.hapetoys.com