Kirjojen viemää, osa 1

Teille lukijoille on jo ehkä tullut selväksi postausten myötä, että olen aikamoinen lukutoukka. Olohuoneessa on aika kiitettävän kokoinen Lundia-hyllystö täynnä lukemista ja kirjastosta raahataan muutaman kerran kuussa useampi kassillinen lukemista. Onneksi Insinjööri viihtyy yhtä hyvin nenä kirjassa kuin minäkin, joten arki-illat voivat sujua hyvinkin niin, että kumpikin meistä on linnoittautunut sohvan vastakkaisiin päätyihin kirja kädessä. Ei varmaankaan tule yllätyksenä että tulevalle skidille tullaan lukemaan jo pienestä pitäen ja hän saa oman Lundian kirjahyllyn huoneeseensa.

Mamalla on jo pitkään ollut projektin alla kirjoittaa lukemistaan vauvakirjoista, ja miksei muistakin aiheeseen liittyvistä kirjoista, pieniä lukuarvosteluja. Jos edes jotakuta helpottaa vastaisuudessa löytää muutama hyvä kirja luettavaksi, niin olen saavuttanut tavoitteeni :) Aloitanpa ensimmäisistä kirjoista, joita tuli kesällä luettua.

Suomalainen vauvakirja

Toimittaneet: Matilda Katajamäki, Outi Gyldén. Otava.
2009. Uusittu painos 2014.

Kirja on mielestäni hyvä opus lukea ensimmäiseksi vauvakirjaksi. Kirjassa käsitellään laaja-alaisesti raskausaika, synnytys, vauvan saapuminen kotiin, nukkuminen, ruokinta, taaperoaikaa ym. Teksti on mukaansa tempaavaa, asiallista ilman lässynläätä tai naurettavien vertauskuvien viljelyä. Kirjoittajat ovat oikeasti pohtineet mitä ensikertaa vanhemmiksi tulevat haluavat tietää. Yleisiin vastaan tuleviin haasteisiin on esitetty erilaisia toimintatapoja, kuten esim. nukuttamiseen. Lukijaa kohdellaan aivan niin kuin pitäisikin, aikuisena, tervejärkisenä kansalaisena, joka kaipaa tietämystä ja neuvoja kuinka pitää pikku tuhisija elossa ensimmäisestä päivästä lähtien. Suosittelen kirjaa lämpimästi jokaiselle lukijalla, joita risoo tietoja panttaavat ammattilaiset, joiden perusargumentointi on: " No kun kaikki vauvat ovat erilaisia, niin ei me kerrota sitten mitään..."








Vuoden mutsi 1 & 2

Kirjoittajat: Satu Rämö, Katja Lahti. Otava. 2014.

Jos alkaa vauvamaailman höttöisyys oksettamaan ja perusluonteena on realistinen kyynisyys, kannattaa hankkia nämä kirjat kirjahyllyyn! Naiset riisuvat vaaleanpunaiset laput silmiltäsi ja kertovat asiat niin kuin ne ovat. 1. kirja opastaa selviytymään pissitikusta ensimmäisiin synttäreihin, 2. kirja taaperoikäisestä eskarilaiseen. Suurimmaksi osaksi sain purra huultani etten olisi purskahtanut raikuvaan nauruun öisinä lukuhetkinäni. Satu ja Katja huomauttavat jo alkusanoissaan, että kirjat eivät ole tietokirjoja, vaan mutsilandian selviytymistaistelijoiden kohkaamista asioista, joista ei tarvitsisi kohkata. Kun tissimaratoni alkaa ketuttamaan, naiset rientävät sivujen kautta antamaan vertaistukea. Ja kun kirjat on luettu, suosittelen tutustumaan Salamatkustaja ja Project Mama- blogeihin. Juttu jatkuu, mihin kirjat jäivät ;) Odotan innolla kolmatta kirjaa kouluikäisistä...


Ra(s)kas raskaus

Kirjoittajat: Sari Helin, Sinikka Pakeman. Otava. 2004

Kirjan kirjoittajilla on varmasti ollut hyvä, perimmäinen tarkoitus kirjoittamisensa pohjalla, mutta tällä lukijalla kirja kyllä lensi seinään jo toisen luvun kohdalla. Sinnikkäästi luin kirjan loppuun, mutta lukemisesta syntyneen raivon määrällä olisi tullut siivottua isompikin lukaali. Kirja oli jaettu kahden kirjailijan kesken omiin lukuihinsa. Sari Helin raivosi omassa osuudessaan kuinka vaikeaa oli antaa hyväkuntoisen, perusterveen kehon muuttua vauvan kehityksen myötä. Sinikka Pakeman taas moralisoi omissa luvuissaa kuinka ruokavaliolla vaikutetaan vauvan terveelliseen kehittymiseen. Syy miksi kirja lensi seinään ja aiheutti sellaisen raivon aallon, oli se etten kyennyt samaistumaan yhtään kirjoittajiin. Tietyllä tavalla pidän oikeana, että erinäisistä asioista voidaan julkisesti keskustella, mutta en mitenkään kykene samaistumaan terveen ihmisen jupinoihin, kuinka perse leviää ja kalliit vaatteet eivät mahdu enää päälle. Elämässä kuulkaa on isompiakin ongelmia... Sinikka Pakemanin osuus eräällä tavalla oli mielenkiintoinen, jos noin yleensä on kiinnostunut ruoka-ainesten terveellisyydestä ja vaikutuksesta mihinkin osaan kehoa. Raivoa aiheutti naisen moralisoiva asenne. Olet aika paska mutsi jos et ole ryhtynyt jo vuotta aikaisemmin tiukalle ruokavaliolle, jättänyt totaalisesti pois alkoholin, ja muuttanut nunnaluostariin asumaan. Voi tsiisus sentään! Eiköhän meitä mutseja moralisoida ihan tarpeeksi jokaisesta ratkaisusta jonka teemme. Eläkää vähän ja älkääkä ottako kaikkea niin ruttuotsaisesti, sanon minä. Tämä kirja ei enää ikinä tule meidän kirjahyllyyn.. Ellei sitten tosiaankin pitäisi siivota jokin lukaali...