Pitipä tässä käydä nukkumaan, mutta Fibro päätti tulla lupaa kyselemättä yökylään. Niskan ja hartioiden seutu tuntuu kiristyvän kuin korkkiruuvi, nilkat ja jalkaterät tuntuvat olevan hennolla liekillä, lonkat ja ranteet jäykistyvät ja alaselkä ei tiedä miten päin olisi.. Kipu ei ole mitenkään pahimmasta päästä, enimmäkseen pohojalaisakkaa vain vituttaa. Siis ihan niin, että vittu kun vituttaa!
Suhteellisen pitkällehän olen päässyt ilman kipuiluja. Tästä kiitos vitamiinilisille, sokerittomalle ja viljattomalle dieetille sekä liikunnalle. Syyssateiden saapumiselle ei tunnu sitten auttavan Erkkikään, sillä tämä on jo toinen jumitus tällä viikolla. Siihen verrattuna, että kipua olisi 24/7, niin tämä viikko on ollut pelkkää luksusta. Jokapäiväiseen pieneen lihasjäykkyyteen ei enää edes kiinnitä huomiota, se on jo niin arkipäivää. Mutta oikean kivun torjunta tuntuu vievän voimavarat kaikesta muusta. Silloin ei jaksa olla hyvä puoliso, ystävä tai kodin hengetär. Onneksi Insinjööri on vuosien yhteiselon aikana oppinut ottamaan vetovastuun silloin, kun vaimoke könyää maatuska-vaatteineen vällyjen alle ja sulkee muun maailman pois. Silloin kipu on minun maailmani ja sota sitä vastaan, minun elämäni.
Joskus Insinjööri on pukenut sanoiksi mielessä vellovan kysymyksen: " Millaista meidän perheen arki tulee olemaan? " Voin vain vastata: "Erilaista". Arki tuo tullessan takuulla haasteita. Toivon etten fibrosumu päivinä unohda lasta mihinkään (voisiko lapsiin asentaa GPS-paikantimen, mikä hälyttäisi jos välimatka äitiin kasvaisi liian suureksi?), tai jaksan kantaa lasta kun pieneltä väsyy jalat ( kuka kantaisi tarvittaessa äitiä?), tai en joutuisi liian usein tuottamaan pettymyksiä, kun Mama ei pysty/jaksa/voi tehdä/lähteä jotakin/jonnekin. Lohduttaudun ajatuksella, että olipa arki kuinka haastavaa, niin tärkeintä mitä voin lapselle antaa, on aikaa ja läsnäolemista. Sänkyynkin voi tehdä monenlaista majaa satutuokioihin ja elokuvateatterin voi aina luoda olohuoneeseenkin. Niin, meidän perheessä asiat tullaan tekemään vain hieman eri tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti