Huushollin pöydän kulmat on
kansoittanut vauva- ja raskausajan kirjallisuus. Insinjööri tuntuu
välillä nostelevan kulmiaan, mutta pysyy viisaana miehenä hiljaa.
Eipä siihen ole mitään sanottavaakaan. Vuosien mittaisen salaisen
kuumeilun jälkeen olen päättänyt nostaa kirjat pöydälle ja
lopetan sen salaisen kirjakaupan hyllyjen välissä selailun. Tämän
akan biologinen gongi ei pysy enää vaiti.
 |
Kirjojen suurkuluttajana löydän
sisäisen kriitikon ärsyyntyvän hyvinkin herkästi selaillessani
erinäisiä opuksia. Ymmärrän paremmin ystävän tuskastumisen
hänen alkuraskauden aikana, kun kirjakaupoista ei tuntunut löytyvän
opuksia, jotka kertoisivat asiat suoraan sellaisina kun ne ovat.
Vauvojen käyttöopas tähän käteen KIITOS!
Opuksia lukiessa huomaan saavani
suuremman närästyksen aikaiseksi, kun selaan
raskausaikapäiväkirjoja. Pihisen ja puhisen, pyörittelen silmiäni
niin, että silmälihaksissa tuntuu muljahduksia. En itsekään tajua
mikä saa minut niin raivon partaalle, kunnes useamman päivän
mittainen lukutauko läpsäyttää takaraivoon ja luo ahaa-elämyksen.
Ensinnäkin, kirjailijat ovat olleet ihan oikeasti raskaana. Vaikka
se itsestä tuntuukin tällä hetkellä oudolta, raskaushormooneilla
on saattanut olla hieman vaikutusta odottajan vuoristoratamaisiin
tunnetiloihin ja siinä kuinka suurina tietyt asiat voidaan kokea.
Toiseen närästyksen aiheeseen riittää helppo neuvo: Älä lue
kirjallisuutta, blogia, God knows what else, johon et pysty
samaistumaan. Jos omien kipuilujen kohteena ovat kuinka helkkarissa
kykenee yleensä kantamaan ja pitämään beben vatsapussissaan
tarvittavat 9 kuukautta, sekä kuinka raatona tulee olemaan
ensimmäiset 3 vuotta, kun tämän hetkiset silmäpussit riippuvat jo
nyt olkapäillä, niin yritä siinä
sitten samaistua toiseen henkilöön, jonka kipuilut koskevat enemmän
ulkoista habitusta tai muuttamista kehä III:en ulkopuolelle.Eikä tämä millään pahalla muita odottajia kohtaan. Katsontakanta on vain toisesta perspektiivistä.
UGH, olen puhunut.
Älä helvetissä ainakaan erehdy koskaan lukemaan sellaista opusta kuin Ra(s)kas raskaus. Aivan kammottavan syyllistävä kirja, joka teki mieli heittää seinään... Sivutolkulla ohjeita siitä, miten pitää syödä ja juoda odotusaikana ja mielellään jo vuosi (!) ennen suunniteltua hedelmöittymistä. Siinä tuli tällaiselle ihan alkuraskaudesta kunnon kännit vetäneelle (viime vuoden ilosaarirock) pienet omantunnontuskat, mutta enpä sitä silloin vielä koko raskaudesta tiennyt, eikä se olisi testissäkään näkynyt.
VastaaPoistaSen sijaan voin suositella kirjaa nimeltä Vuoden mutsi :D
Niin ja joo, jos ottaa silmän käteen, näkee että molemmat kirjathan ovat sulla tuossa pinossa päällekkäin, joten oot varmaan lukenut ne jo :D
VastaaPoistaRa(s)kas raskaus-kirja lensi jo seinään :D Toinen oli Minä en sitten muutu -kirja. Vuoden mutsi 1 & 2 löytyvät jo kirjahyllystä. Kertooko se jotain ihmisestä, kun ne olivat ekat vauvakirjat, mitkä tuli hankittua huusholliin ? xD Noh, asenne raskauteen ja lapsiin on ainakin realistinen :) Niin, ja tervetuloa blogiin Assie!
VastaaPoistaKannattaa aina varautua pahimpaan, niin todellisuus voi yllättää positiivisesti :D
VastaaPoista