Tulinpa tuossa saaneeksi positiivista
palautetta ystävältä. On kuulemma kiva, kun olen alkanut taas
kirjoittamaan kolmen vuoden verbaalisen selibaatin jälkeen. Kiitos
ja kumarrus, toivottavasti lukuintoa riittää silloinkin, kun
pääkoppa alkaa toivottavan raskauden myötä pehmenemään ja
kaikki on NIIN vaaleanpunaisen ihqua... Or not.
Silloin kun elämän legopalikat
leviävät totaaliseksi sotkuksi lelulaariin ja päällimmäinen
ajatus on pysyvä WTF?! ,alkaa kovapäisinkin pohojalaisakka empimään
kaikkea totenaan pitämäänsä. Ei ole ihme, jos tulisieluisinkin
besserwisser pistää pitkäksi aikaa lapun luukulle ja suunsa
suppuun, sillä ainoana, varmana ja pysyvänä asiana voi pitää
jatkuvaa muutostilaa. Kun oman henkilökohtaisen tragediani
kivuliain kärki oli napsahtanut poikki, huomasin ettei ole
pahitteeksi jos entisessä elämässä on omannut jonkinasteisen
auktoriteettiongelman. Omasta mielestäni kaiken saa kyseenalaistaa,
tai vähintäänkin tulisi kysyä: ”Miksi ? ”
Fibromyalgiassa kyseenalaistamista
nimittäin riittää. Fibromyalgia on sairauden hoidon kannalta
haastavaa, koska jokainen fibroilija joutuu suuremmaksi osaksi
kulkemaan oman henkilökohtaisen tiensä tietoviidakossa ilman
karttaa tai kompassia. Jokaisen fibroilijan oireet ovat
henkilökohtaiset, ja se mikä auttaa yhdellä, ei vaikuta toisella.
Asiaa ei auta hoitohenkilökunnan joko vanhentuneet tai olemattomat
tiedot sairaudesta, henkilökohtaiset huonot asenteet tai
yhteiskunnan kivikaudella laahaava byrokratia. Fibromyalgiahan ei ole
sairaus, vaan oireyhtymä, mikä taas ei velvoita yhteiskunnalta
paljon paskan vertaakaan.
Mamalla alkaa taas olemaan asiaa ja mielipidettä asiaan jos toiseenkin. Älkää siis ihmetelkö,jos joskus
Miksi ?-kausia on enemmän kuin vauva-asiaa. Kyllä siihen
lutuiluunkin päästään aikanaan..:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti