Haikara toimitti vauvalehden

 

Pastellisävyiset kannet, kuvissa pyöreäposkisia vauvoja. Elämäni ensimmäiset vauvalehdet ovat ilmaantuneet huusholliin... Olo on hieman hämmentynyt, kuinkas tässä nyt näin kävikään? Itselleni ei tuota minkäänlaista vaikeutta lukea raskaus-ja vauva-aiheista kirjallisuutta, löytää itsestäni kirjakriitikoiden takapiru ja ruotia kriittisesti kaikkea lukemaani. Jopa niin, että itseänikin alkaa ärsyttämään. Mutta ne vauva-lehdet...

Rakastan lehtiä. En keksi juuri mitään ihanampaa kuin löytää jostain hihansuusta aivan vapaa hetki päivästä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin uppoutua lehden lukuun. Heitän helpommin kirjojakin pois kierrätykseen kuin hyviä lehtiä. Yhdistäpä sitten kaksi herkkää asiaa, lehdet ja vauva. I AM DOOMED.

Vauvalehdet ovat vakavaa settiä. Ei siinä mitään, jos kirjahyllystä löytyy kymmenkunta vauvakirjaa, villaisia töppösiä ja itse tehty kastemekko kaapin viimeisimmän nurkan laatikosta, tai kun almanakasta on alleviivattu mukavan kuuloisia nimiä. Ei, ne ovat ihan kevyttä huttua. Kotiin tilattua vauvalehteä voi pitää varmana viivana pissitikussa. Tästä ei enää keskustella, palautusoikeutta ei ole. Onnittelut, pikku rouva on henkisesti paksuna.... Oh dear lord!