Supermutsiudesta

Marttojen järjestämä sosepläjäystuokio herätti Maman kiinnostuksen eri firmojen hallitsemaan sosepurkkien maailmaan ja mitä kaikkea lasisten purkkien ja kivasti napsahtavien metallikorkkien väliin onkaan laitettu. Ennen kuin Mama pääsi netissä itse sisältöluetteloiden kimppuun, googlen hakusanat olivat tuoneet esille  listan vauva.fi ja meidänperhe.fi kaltaisista vapaan sanan aarreaitoista, joissa ruodittiin rankalla kädellä valmissoseiden ja itse tehtyjen soseiden arvomaailmaa. Keskusteluissa nousi monesti esille termi supermutsius ja mitä kaikkea supermutsi-käsite piti sisällään.

Kyllä keskustelujen taistelutanner taas tömisi, kun mutsilandian veteraanit ottivat kantaa asiaan. Maman suunpielet hieman väräjivät keskusteluja lukiessa, mutta kun malttoi laittaa arvomaailma-suodattimet silmilleen, alkoi mutsilandiaa piakkoin lähestyvä akka näkemään kaiken kohkaamisen takana paistavan totuuden. Supermutsiuden käsite riippuu täysin henkilökohtaisista lähtökohdista ja sen hetkisestä elämäntilanteesta. 

Maman piti oikein asettaa leviä takapuolensa penkkiin ja tuumata huolella mitä supermutsius itselleen tarkoittaa. Supermutsius on usein jotain sellaista mitä itse ei ole. Se on mielikuva joko median tai itsensä luomasta ihanteesta, minkä kuvittelee olevan tavoiteltava totuus, jotta epävarmuuksissaan onnistuisi niinkin tärkeässä tehtävässä kuin äitiydessä. Tällöin syntyy Kultahippuja-blogin Lilliputin mainiosti lanseeraama sitku -ilmiö. Elämää suunnitellaan liikaakin ja petytään kun kaikki ei mennytkään, niin kuin oli suunnitellut käyvän. Ehkäpä henkilökohtaisen supermutsiuden tulisi ollakin sitä, että yrittää parhaansa niillä taidoilla ja lähtökohdilla, joita omaa, ja parhaimmassa tapauksessa ylittää itse omat odotuksensa.

Tällä hetkellä nosteessa oleva "mummoilu"-ilmiö tuntuu oleva hyvinkin pop-juttu, vaikka Maman omasta mielestä ko. taidot ovat aika itsestään selviä kädentaitoja yhdistettynä maalaisjärkeen. Onhan se egoa hivelevää ollessaan edes kerran elämänsä aikana trendien aallon harjalla, mutta pitää sen Martta-leimaisen Mamankin osata nauraa itselleen, kun pyykkituvan mankelia käyttäessä esille nousee kauan multien alla pötköttäneiden esi-äitien reaktio. " Puoliksi ryppyisiä lakanoita me emme hyväksy! Joko kaikki tai ei mitään!" Ja niin Mama tarttui kovasti mankelille närkästyneenä silitysrautaan ja suihki menemään Insinjöörin hekottaessa vierellä.

Näistä, välillä naurettavan koomisista lähtökohdista ajateltuna, mitkä ovat sitten omat superäitiyden käsitteet joita perfektionistinen sitku- suunnittelija haluaisi tavoitella? Kaipa se on omakotitalossa asuva ekomutsi, joka ruokkii perheensä takapihalla viljellyllä luomusadolla, hakee marjat ja sienet metsästä, osallistuu ahkerasti luomuruokapiireihin, vaatettaa lapsensa suomi design- vaatteisiin ja hoitaa vasemmalla kädellä 100% : en kestovaippailun hymy huulilla ja kahvikuppi toisessa kädessä, näyttäen samalla hehkeän sutjakkaalta Nokian Hai-saappaissa ja puna huulilla.

Siis kaikkea sitä mitä Mama ei todellakaan ole... Mutta silloin kun alkaa ymmärtämään oman henkilökohtaisen supermutsiuden-käsitteen, voi mielikuville nauraa räkäsen ironisesti ja pudistella päätä. Mama yrittää hoitaa homman kotiin ihan niillä eväillä mitä elämä on suonut ja sallittakoon se muillekin ilman luomuherneiden nenään vetämistä.