Yellow submarine

Noidannuoli selässä päätti taas muistuttaa olemassaolostaan, ja ettei hän ja nikaman kuluminen ole poistuneet edes parhaimmalla unelmoinnilla...Muutaman päivän saikku sujuu siis sohvalla maatessa ja Pinterestissä seikkaillen. Uuden asunnon etsintä on saanut mielikuvituksen laukkaamaan. Vaikka tulevan asunnon kriteereinä onkin yksi ylimääräinen huone, ei siitä aivan heti tehdä lastenhuonetta. Mutta saahan sitä haaveilla, joskos siitä ajan kanssa muotoituisi jotain muuta. Lastenhuoneideoita katsellessa huomaan, etten ole ainakaan stereotyyppistä pienten poikien/tyttöjen huonetta etsimässä. En tiedä mikä ihme minua kiehtoo harmaan ja keltaisen yhdistelmässä? Ja voiko näitä kuvia katsella ilman, että päässä alkaa soimaan Yellow submarine ?

 

 

 

 

Kuvat: Pinterest

Haikara toimitti vauvalehden

 

Pastellisävyiset kannet, kuvissa pyöreäposkisia vauvoja. Elämäni ensimmäiset vauvalehdet ovat ilmaantuneet huusholliin... Olo on hieman hämmentynyt, kuinkas tässä nyt näin kävikään? Itselleni ei tuota minkäänlaista vaikeutta lukea raskaus-ja vauva-aiheista kirjallisuutta, löytää itsestäni kirjakriitikoiden takapiru ja ruotia kriittisesti kaikkea lukemaani. Jopa niin, että itseänikin alkaa ärsyttämään. Mutta ne vauva-lehdet...

Rakastan lehtiä. En keksi juuri mitään ihanampaa kuin löytää jostain hihansuusta aivan vapaa hetki päivästä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin uppoutua lehden lukuun. Heitän helpommin kirjojakin pois kierrätykseen kuin hyviä lehtiä. Yhdistäpä sitten kaksi herkkää asiaa, lehdet ja vauva. I AM DOOMED.

Vauvalehdet ovat vakavaa settiä. Ei siinä mitään, jos kirjahyllystä löytyy kymmenkunta vauvakirjaa, villaisia töppösiä ja itse tehty kastemekko kaapin viimeisimmän nurkan laatikosta, tai kun almanakasta on alleviivattu mukavan kuuloisia nimiä. Ei, ne ovat ihan kevyttä huttua. Kotiin tilattua vauvalehteä voi pitää varmana viivana pissitikussa. Tästä ei enää keskustella, palautusoikeutta ei ole. Onnittelut, pikku rouva on henkisesti paksuna.... Oh dear lord! 

Mamalla on asiaa..

Tulinpa tuossa saaneeksi positiivista palautetta ystävältä. On kuulemma kiva, kun olen alkanut taas kirjoittamaan kolmen vuoden verbaalisen selibaatin jälkeen. Kiitos ja kumarrus, toivottavasti lukuintoa riittää silloinkin, kun pääkoppa alkaa toivottavan raskauden myötä pehmenemään ja kaikki on NIIN vaaleanpunaisen ihqua... Or not.

Silloin kun elämän legopalikat leviävät totaaliseksi sotkuksi lelulaariin ja päällimmäinen ajatus on pysyvä WTF?! ,alkaa kovapäisinkin pohojalaisakka empimään kaikkea totenaan pitämäänsä. Ei ole ihme, jos tulisieluisinkin besserwisser pistää pitkäksi aikaa lapun luukulle ja suunsa suppuun, sillä ainoana, varmana ja pysyvänä asiana voi pitää jatkuvaa muutostilaa. Kun oman henkilökohtaisen tragediani kivuliain kärki oli napsahtanut poikki, huomasin ettei ole pahitteeksi jos entisessä elämässä on omannut jonkinasteisen auktoriteettiongelman. Omasta mielestäni kaiken saa kyseenalaistaa, tai vähintäänkin tulisi kysyä: ”Miksi ? ”

Fibromyalgiassa kyseenalaistamista nimittäin riittää. Fibromyalgia on sairauden hoidon kannalta haastavaa, koska jokainen fibroilija joutuu suuremmaksi osaksi kulkemaan oman henkilökohtaisen tiensä tietoviidakossa ilman karttaa tai kompassia. Jokaisen fibroilijan oireet ovat henkilökohtaiset, ja se mikä auttaa yhdellä, ei vaikuta toisella. Asiaa ei auta hoitohenkilökunnan joko vanhentuneet tai olemattomat tiedot sairaudesta, henkilökohtaiset huonot asenteet tai yhteiskunnan kivikaudella laahaava byrokratia. Fibromyalgiahan ei ole sairaus, vaan oireyhtymä, mikä taas ei velvoita yhteiskunnalta paljon paskan vertaakaan.

Mamalla alkaa taas olemaan asiaa ja mielipidettä asiaan jos toiseenkin. Älkää siis ihmetelkö,jos joskus Miksi ?-kausia on enemmän kuin vauva-asiaa. Kyllä siihen lutuiluunkin päästään aikanaan..:)

Ne perkeleet kyseenalaistavat !

Jos on  myöntänyt salaisen vauvakuumeensa kestäneen jo muutaman vuoden, on turha lähteä valehtelemaan etteikö vauvakirjoja olisi tultu hypisteltyä salaa kirjakauppojen hyllyjen välissä. Aivan noviisi en minäkään ole mitä raskaus- ja vauva-aiheisiin kirjoihin tulee. Salaisten räpellysten kohteena on ollut niin täyslaidallista, pinkkiin tutu-pukuun puettua propagandakirjallisuutta kuin ihan mukiin menevää asiakirjallisuuttakin. Välillä törmää asiakirjallisuudenkin saralla älyttömiin ylilyönteihin. Vaikka tarkoituksena onkin ollut kirjoittaa tuleville äideille ohjeistusta kuinka pitää hyvää huolta itsestään ja kehittyvästä sikiöstä, tuntuu että virkamieskoneistolla on välillä lähtenyt tumppu lepattamaan. Kuvittelisin että useammassa raskaudessa peittoa on heiluteltu jo jokinen tovi ja vauvakuumeen vallannut naaras on karsinut elintavoistaan ainakin ne kaikkein vahingoittavat tavat pois jo ennen kuin tikusta on tehty asiaa. Jos nyt kuitenkin on sattunut päätymään juhlimaan  aivan raskauden alkumetreillä tietämättä tulevasta perheenlisäyksestä, niin sen ei pitäisi vahingoittaa sikiötä ennen kuin istukka on ehtinyt kiinnittymään kohdunseinämään. Tämän maan juomatottumuksilla olisimme jo aika päivää sitten päätyneet sukupuuton partaalle. Mistä siis kumpuaa tämä tulevien äitien hirveä syyllistäminen ?! Ja nyt enemmänkin viittaan kiinteän ravinnon nauttimiseen, kuin sen nestemäisen...

Jos jokin ruoka-aines todellakin voi aiheuttaa vahinkoa sikiölle tai äidille, on todennäköisesti parasta välttää niitä. Tavallinen maalaisjärki on mielestäni kuitenkin sallittua, kun selailee nivaskaa kaikesta mitä ei saisi syödä. Inkivääri on yksi kestosuosikeistani. Nykyisen suosituksen mukaan inkivääriä ei saisi nauttia raskauden aikana, koska inkiväärin käytöstä ei ole tarpeeksi tieteellistä näyttöä, jonka lisäksi saadut tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Mmhnnn... Mitenköhän raskaana olevat naiset aamupahoinvointeineen ovat pärjänneet viimeiset 2000 vuotta ympäri ämpäri Aasiaa, jossa inkivääri on mukana jokapäiväisessä elämässä niin ruoan raaka-aineena kuin lääkeosana ?  Epäluulolla suhtautuisin erinäisiin inkivääriä sisältäviin ravintolisiin, mutta tuore inkivääri teessä aamupahoinvointiin, miksipä ei. Ranskassa raskaana olevat äidit eivät saisi juoda kahvia, Suomessa suositellaan että kahvittelu jäisi siihen puoleen pannulliseen.... 

Joten näin loppupäätelmäksi voisi todeta että ketään yli 30-vuotiasta ei saisi päästä lisääntymään. Ne perkeleet ovat oppineet kyseenalaistamaan...

Mamaa närästää...

Huushollin pöydän kulmat on kansoittanut vauva- ja raskausajan kirjallisuus. Insinjööri tuntuu välillä nostelevan kulmiaan, mutta pysyy viisaana miehenä hiljaa. Eipä siihen ole mitään sanottavaakaan. Vuosien mittaisen salaisen kuumeilun jälkeen olen päättänyt nostaa kirjat pöydälle ja lopetan sen salaisen kirjakaupan hyllyjen välissä selailun. Tämän akan biologinen gongi ei pysy enää vaiti.

Kirjojen suurkuluttajana löydän sisäisen kriitikon ärsyyntyvän hyvinkin herkästi selaillessani erinäisiä opuksia. Ymmärrän paremmin ystävän tuskastumisen hänen alkuraskauden aikana, kun kirjakaupoista ei tuntunut löytyvän opuksia, jotka kertoisivat asiat suoraan sellaisina kun ne ovat. Vauvojen käyttöopas tähän käteen KIITOS! 

Opuksia lukiessa huomaan saavani suuremman närästyksen aikaiseksi, kun selaan raskausaikapäiväkirjoja. Pihisen ja puhisen, pyörittelen silmiäni niin, että silmälihaksissa tuntuu muljahduksia. En itsekään tajua mikä saa minut niin raivon partaalle, kunnes useamman päivän mittainen lukutauko läpsäyttää takaraivoon ja luo ahaa-elämyksen. Ensinnäkin, kirjailijat ovat olleet ihan oikeasti raskaana. Vaikka se itsestä tuntuukin tällä hetkellä oudolta, raskaushormooneilla on saattanut olla hieman vaikutusta odottajan vuoristoratamaisiin tunnetiloihin ja siinä kuinka suurina tietyt asiat voidaan kokea. Toiseen närästyksen aiheeseen riittää helppo neuvo: Älä lue kirjallisuutta, blogia, God knows what else, johon et pysty samaistumaan. Jos omien kipuilujen kohteena ovat kuinka helkkarissa kykenee yleensä kantamaan ja pitämään beben vatsapussissaan tarvittavat 9 kuukautta, sekä kuinka raatona tulee olemaan ensimmäiset 3 vuotta, kun tämän hetkiset silmäpussit riippuvat jo nyt olkapäillä, niin yritä siinä sitten samaistua toiseen henkilöön, jonka kipuilut koskevat enemmän ulkoista habitusta tai muuttamista kehä III:en ulkopuolelle.Eikä tämä millään pahalla muita odottajia kohtaan. Katsontakanta on vain toisesta perspektiivistä.

UGH, olen puhunut.

Ai, vauvoja vai ? Oh, please.....

Biologia yllättää paatuneemmankin yksilön ja vie sen tikanpojan puuhun. Ainakin minun suhteen. Minulla ei ollut minkäänlaisia aikomuksia hankkia/saada lapsia kun olin alle kolmenkymmenen, mutta hyvässä parisuhteessa oleminen tasaannutti tämänkin tuuliviirin, jolloin  Äiti Luonto pääsi aloittamaan vaivihkaisen väsytystaistelun. Itsellenihän se tuli aika puskista. Myönnän että olen ollut aina hieman äitimäistä tyyppiä, vaikka olenkin suureen ääneen vannonut että lapsiahan tämä tyttö ei tule hankkimaan. Omissakin lapsuudentraumoissa on tarpeeksi käsiteltävää, kiitos vain! Tarvitse niitä sitten siirtää seuraavalle sukupolvelle...

Sitten saapui fibromyalgia huusholliin ja pakotti laittamaan koko elämän uuteen perspektiiviin. Vauhti hidastui kirjaimellisesti, niin fyysinen kuin henkinenkin. Täydellisyyden tavoittelijasta ja tuuliviiristä kasvoi monien kipuilujen ja rajojen luovutusten jälkeen rennompi ja hetkessä elävä immeinen. Joten jokainen päivä otetaan sellaisenaan kuin se suodaan. Usko elämään ja sen järjestymiseen on kasvanut ainakin kovemmaksi kuin 20 minuutin keitetty muna, vaikka välillä käväistäänkin aallonpohjalla. Eräät viisaat sanovat, että elämä on lahja. My ass... Tämän akan lahja näyttää olevan kääritty 100% mustanhuumorin lahjakääreeseen. Shit happens but life goes on....

Joten tässä sitä ollaan, kivikkoisella tiellä kohti äityyttä. Taaperretaan etiäpäin, kuumeillaan niin että mittari näyttää hälyttäviä rajoja, laitetaan läskit lätisemään fysioterapeuttien jumppatunneilla, etsitään tietä ruokavalioiden viidakossa! Opetellaan ja etsitään, kantapään kautta tai ilman...