Mama höpsähtää

Nyt se sitten tapahtui, Maman totaalinen höpsähtäminen. Ei se viennyt kuukautta kauempaa, kun Mama alkoi  vahtaamaan silmä kovana huuto.netin vauvanvaate-osastoa ja huutaa kilpaa kuin paraskin kalamuija kauppatorilla. Ylilyönneiltä on onneksi vältytty. Sen verta sitä osataan itse pistää suitsia suuhun, kun pahin mania iskee, mutta varastosta löytynee jo vaatteita, heppakeinu ja HUPS! pinnasänky. Tänä aamuna huusin kilpaa lastenvaunuista, mutta onneksi jokin järjen hiven takoi vielä takaraivossa ja annoin vastustajan voittaa, kun hinta nousi turhan kalliiksi tämän hetkiselle taloustilanteelle. Alan erittäin hyvin ymmärtämään kälyn huutoinnostusta. On ne kyllä suorastaan saatanasta tuollaiset huutamiset. Noviiseiltahan lähtee juttu aivan lapasesta heti ens´alkuun.

Lasten vaatteiden maailmaan eksyneenä voisin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa lainatakseni todeta, että kyllä minä mieleni pahoitin, kun seisoin kaupoissa lasten vaatteiden rekkitankojen edessä. Mikä halavatun instanssi on keksinyt, että sukupuolineutraalit vaatteet kuuluvat olla beigen ja kissan paskan ruskean värien välimaastossa?! Ja että tytöt puetaan pienestä pitäen siihen lällyyn vaaleanpunaiseen prinsessaunelmaan ja pojat joko pliisuun vaaleansiniseen tai tunkkaisen vihreisiin/sinisiin/ruskeisiin kollareihin. Mihin tämän maailman kaikki värit ovat kadonneet?!

Huolestunut värien etsintäpartio teki retken googlen ihmeelliseen maailmaan ja toivat mukanaan kaivatun vastauksen. Värit ovat paenneet Viking Linella jorpakon yli Ruotsiin. Niinpä tietenkin... Heija sverige ja jättekul!  Mitäpäs suomalaiset iloisilla väreillä tekisikään, kun muutenkin kuljetaan aina musta pilvi pään päällä.. Jonkinlainen piristysaalto on kuitenkin havaittavissa ( mahtaaneeko johtua Suomen kansan nostetusta D-vitamiinin määräsuosituksesta?), kun ulkomaalaiset vaatefirmat ovat päässeet rantautumaan ja tuonneet iloisen värisiä lasten vaatteita tavallisten kuluttajien saataville. Name It, Maxomorro, Pyret O Polarn ( muutamia vaatemerkkejä mainitakseni) , ovat mielestäni onnistuneet mainiosti värimaailmojensa suhteen, mutta kuten Suomessa yleensäkin, eksotiikasta saakin sitten maksaa. 25 vuotta sitten eksotiikka oli kiinankaali ja ananas, tänä päivänä iloiset värit. Go figure...

Niin, että jos lukijoiden kätköistä löytyy pirteän värisiä, siistikuntoisia ja kohtuu hintaisia vauvan vaatteita, niin asian tiimoilta voi laittaa viestiä. Ostaja kyllä löytyy. Nim.merk. Pelihousunsa jälleen kerran repinyt Mama

Huutokaupan aarteita...

ROAR!!!!

Mama on hämmenyksissä. Jokin on ottamassa kehossa vallan. Se tunne on hiipinyt viikon, parin aikana nahan alle, vallannut lisää tilaa ja kiemurtelee sisällä. Hormoonit jylläävät, olo on voimakas ja himokas. Alkukantainen naiseuden voima kumpuu syvältä sisältä ja pistää järjen äänen narikkaan. Mama tahtoo karjaista ROAR!

Naiseus ja äiteys sieltä karjuu tiikerin lailla. Hulmauttaa turkkiaan ja jatkaa ympyrän tassuttelua, murahtelee. Kahden viikon aikana olen pidellyt ja nuuskutellut vastasyntyneen vauvantuoksua, hiplaillut vauvan vaatteita. Kaivannut tyhjään syliin täytettä. Mennyt onnesta sekaisin, kun Insinjööri-mies tuli baari-illan jälkeen kotiin ja sanoi: "Tehdään vauva". Nyt on ensi vuoden kalenterissa ruksi, jolloin menemme poistattamaan ehkäisykapselin käsivarresta. Sitten alkaa tosi toimet vauvatalkoissa. 

Nyt tuntuu kuin suurikin piilottelu olisi ohitse. Olo on vapautunut, mama-energiat saavat virrata ja kuohuta, pää saa mennä sekaisin vauvan vaatteista ja kaikesta suloisesta. Insinjöörikin alkaa hieman innostua, suunnittelee tupakoinnin vähentämistä eikä ole ollenkaan pahoillaan, kun mama-energiat kaataa miehen sänkyyn harjoituksiin ennen ensi-iltaa...

Kaiken tunteen kiteyttää vain emomainen karjaisu: ROAR!

Ja allit ne lähtee lentoon...

" Ja neljä enää jäljellä. Naiset, jaksaa, jaksaa vielä!"
Pää punaisena Mama punnersi, teki vatsoja ja heilutti persposkia kuin parempikin sambaaja  maanantai-illan 1,5 tunnin kuntojumpassa. Lopputuloksena oli kaikkensa antanut, hieltä haiseva, makaroonireisinen pohojalaisakka, joka kirosi kilpailuhenkistä luonnettaan. Siis oikeasti, onko AINA pakko vetää överit ?!

Kilpailuhenkisyys kostautui heti seuraavana aamuna, kun sängystä könysi seitsenkymppinen mummo, jolla lonkat reistaili ja selästäkin taisi olla muutama nikama paikoiltaan. Oli se meno kuulkaa sutjakkaa, ihan vauhti hirvitti! Onneksi päivä toi tullessaan nuortumisen ihmeen ja Mama pääsi tekemään hikisen tutkimusretken lähimetsien polkuihin.

Sama rytmi on pysynyt nyt tämän viikon. Aamut valkenevat sängynpohjalta kuuluvalla jumalanpilkalla, mutta kun sisulla köpötellään ympäri kämppää, niin alkavat nivelet notkistumaan ja nikamat löytämään paikkansa. Lenkille lähtökin tuntuu sujuvan päivittäin aina helpommin (siis jopa 4 päivää takana, wuhuu!). Lenkkien ja kuntojumpan lisäksi yksi viikonpäivä on pyhitetty joogalle. Tämä entinen ballerina taipuu yhtä paljon kuin pihan komiat petäjät, mutta joitakin hataria muistikuvia tuntuu lihaksistossa olevan, kun keho ainakin yrittää venyä sentin kerrallaan johonkin suuntaan. Välillä suunta on jopa oikea.

Kaiken kaikkiaan viikko on täyttynyt voitokkailla fiiliksillä, kun Mama on hikoillut Lahden mäkisissä maastoissa. Vielä ei ole  Eye of Tiger kajahtanut puskista soimaan, mutta sitä odotellessa... Tsempillä etiäpäin!

Popsi,popsi nappeja

Näin fibromyalgikkona en varmastikaan ole ainoa, jonka lääkekaappi muistuttaa pikkukemistin kotiapteekkia. Nappeja löytyy niin lievistä särkylääkkeistä kunnon tumuihin sekä useampi lääkepakkaus epäonnistuneiden pillerikokeilujen jäljiltä. Insinjööri on välillä pohtinut ääneen pilke silmäkulmassa lääkekaapin mahdollista arvoa katukaupassa, mutta toistaiseksi lääkekokoelmani on saanut pysyä paikoillaan. Vaihtoehtojen runsauden edessä Insinjööri on viisaana miehenä oppinut kysymään  mitä kotikemistin kaapista voi ottaa hänen päänsärkyynsä, kun tavoitteena ei ole löytää itseään kuola poskella, vaaleanpunaisten elefanttien seurasta.

Kokoelmaa siis löytyy pahan päivän varalle, mutta nyt raskautta suunnittelevana olisi tarkoitus ajaa lääkintätasot mahdollisimman alhaiseksi. Siinä missä nappeja oli helppoa ottaa kipuihin, niin nyt sama vaikutus tulisi saavuttaa liikunnalla, tiukasti rajatulla ruokavaliolla ja vitamiinilisillä. 2 vuotta aikaisemmin saman vaihtoliikkeen kokeneena tiedä, että homma toimii, mutta lisää siihen laiskan paska luonne, elämän tilanteiden vaihdosten tuoma stressi ja useamman kuukauden kestänyt loukkaantumisepisodi , niin juttuhan kosahti suoraan nilkoille.

Nyt kun kannustimena on jotain huomattavasti merkittävämpää kuin "vain" oma terveys ( asiat siis taas hyvässä tärkeysjärjestyksessä ), niin useamman viikon fundeeraamisen jälkeen olen vaihtanut lääkedosetin ( kyllä, fibroilijan kananmuistilla varustetun immeisen tärkein omaisuus) pillerit vitamiinilisiin. Alkakoon elämänmuutos sitten näistä purkeista. Läskien lotina ja ruokavalioremppa seuraavat pian perässä...

Ikuisesti muistoissamme, mielissämme, sydämessämme

Välillä elämällä on valitettavan kiero huumorintaju. Tai toisinaan tuntuu ettei sitä tunnu juuri olevankaan. Elämä vain on. Kun elämän uusille tuulille antaa mahdollisuuden puhaltaa ja myrskätä vanhat pölyt nurkista pois, ne päättävätkin viedä mukanaan sellaista, jota ei ole millään tavoin valmistautunut menettämään. Jäljelle tuntuu vain jäävän tyhjä tupa, jonka nurkista ja lattian raoista vetää..

Meidän irlanninsetterimme Bailey nukkui pois perjantai yönä elokuun 8.päivänä  imusolmukesyöpään sairastuneena. Saimme sentään 10 rakkauden täyteistä päivää diagnoosin kuulemisesta viimeisiin jäähyväisten hetkeen. Kymmenen päivää täyttyi niin suuresta rakkaudesta, hellimisestä, korviin kuiskuttelusta, märistä koiran pusuista ja Baileyn viisaista katseista. Hän tiesi lähtevänsä pois, mutta hän kuitenkin jaksoi vielä opettaa jotain emännälleen.

Rakasta niin suuresti että sydän pakahtuu ja särkyy. Älä katso turhaan taakse päin, sillä olemassa on vain tämä hetki. Ei ole olemassa mitään anteeksipyydettävää/-annettavaa, mitä aito rakkaus ei parantaisi. Pysähdy, kuuntele ja koe kuinka kaunis jokainen hetki voi olla. Ja viimeiseksi, päästä rakkaimpasi menemään, kun sen aika on.

Mama rakastaa sinua kulta, mama rakastaa....

+