Ikuisesti muistoissamme, mielissämme, sydämessämme

Välillä elämällä on valitettavan kiero huumorintaju. Tai toisinaan tuntuu ettei sitä tunnu juuri olevankaan. Elämä vain on. Kun elämän uusille tuulille antaa mahdollisuuden puhaltaa ja myrskätä vanhat pölyt nurkista pois, ne päättävätkin viedä mukanaan sellaista, jota ei ole millään tavoin valmistautunut menettämään. Jäljelle tuntuu vain jäävän tyhjä tupa, jonka nurkista ja lattian raoista vetää..

Meidän irlanninsetterimme Bailey nukkui pois perjantai yönä elokuun 8.päivänä  imusolmukesyöpään sairastuneena. Saimme sentään 10 rakkauden täyteistä päivää diagnoosin kuulemisesta viimeisiin jäähyväisten hetkeen. Kymmenen päivää täyttyi niin suuresta rakkaudesta, hellimisestä, korviin kuiskuttelusta, märistä koiran pusuista ja Baileyn viisaista katseista. Hän tiesi lähtevänsä pois, mutta hän kuitenkin jaksoi vielä opettaa jotain emännälleen.

Rakasta niin suuresti että sydän pakahtuu ja särkyy. Älä katso turhaan taakse päin, sillä olemassa on vain tämä hetki. Ei ole olemassa mitään anteeksipyydettävää/-annettavaa, mitä aito rakkaus ei parantaisi. Pysähdy, kuuntele ja koe kuinka kaunis jokainen hetki voi olla. Ja viimeiseksi, päästä rakkaimpasi menemään, kun sen aika on.

Mama rakastaa sinua kulta, mama rakastaa....

+