ROAR!!!!

Mama on hämmenyksissä. Jokin on ottamassa kehossa vallan. Se tunne on hiipinyt viikon, parin aikana nahan alle, vallannut lisää tilaa ja kiemurtelee sisällä. Hormoonit jylläävät, olo on voimakas ja himokas. Alkukantainen naiseuden voima kumpuu syvältä sisältä ja pistää järjen äänen narikkaan. Mama tahtoo karjaista ROAR!

Naiseus ja äiteys sieltä karjuu tiikerin lailla. Hulmauttaa turkkiaan ja jatkaa ympyrän tassuttelua, murahtelee. Kahden viikon aikana olen pidellyt ja nuuskutellut vastasyntyneen vauvantuoksua, hiplaillut vauvan vaatteita. Kaivannut tyhjään syliin täytettä. Mennyt onnesta sekaisin, kun Insinjööri-mies tuli baari-illan jälkeen kotiin ja sanoi: "Tehdään vauva". Nyt on ensi vuoden kalenterissa ruksi, jolloin menemme poistattamaan ehkäisykapselin käsivarresta. Sitten alkaa tosi toimet vauvatalkoissa. 

Nyt tuntuu kuin suurikin piilottelu olisi ohitse. Olo on vapautunut, mama-energiat saavat virrata ja kuohuta, pää saa mennä sekaisin vauvan vaatteista ja kaikesta suloisesta. Insinjöörikin alkaa hieman innostua, suunnittelee tupakoinnin vähentämistä eikä ole ollenkaan pahoillaan, kun mama-energiat kaataa miehen sänkyyn harjoituksiin ennen ensi-iltaa...

Kaiken tunteen kiteyttää vain emomainen karjaisu: ROAR!