Pää punaisena Mama punnersi, teki vatsoja ja heilutti persposkia kuin parempikin sambaaja maanantai-illan 1,5 tunnin kuntojumpassa. Lopputuloksena oli kaikkensa antanut, hieltä haiseva, makaroonireisinen pohojalaisakka, joka kirosi kilpailuhenkistä luonnettaan. Siis oikeasti, onko AINA pakko vetää överit ?!
Kilpailuhenkisyys kostautui heti seuraavana aamuna, kun sängystä könysi seitsenkymppinen mummo, jolla lonkat reistaili ja selästäkin taisi olla muutama nikama paikoiltaan. Oli se meno kuulkaa sutjakkaa, ihan vauhti hirvitti! Onneksi päivä toi tullessaan nuortumisen ihmeen ja Mama pääsi tekemään hikisen tutkimusretken lähimetsien polkuihin.
Sama rytmi on pysynyt nyt tämän viikon. Aamut valkenevat sängynpohjalta kuuluvalla jumalanpilkalla, mutta kun sisulla köpötellään ympäri kämppää, niin alkavat nivelet notkistumaan ja nikamat löytämään paikkansa. Lenkille lähtökin tuntuu sujuvan päivittäin aina helpommin (siis jopa 4 päivää takana, wuhuu!). Lenkkien ja kuntojumpan lisäksi yksi viikonpäivä on pyhitetty joogalle. Tämä entinen ballerina taipuu yhtä paljon kuin pihan komiat petäjät, mutta joitakin hataria muistikuvia tuntuu lihaksistossa olevan, kun keho ainakin yrittää venyä sentin kerrallaan johonkin suuntaan. Välillä suunta on jopa oikea.
Kaiken kaikkiaan viikko on täyttynyt voitokkailla fiiliksillä, kun Mama on hikoillut Lahden mäkisissä maastoissa. Vielä ei ole Eye of Tiger kajahtanut puskista soimaan, mutta sitä odotellessa... Tsempillä etiäpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti