Vaunut ovat 4 vuotta vanhat, mutta minun silmissäni aivan kuin uudet. Tekstiilit olivat puhtaat, ehjät ja pestävissä. Runko oli naarmuuntumaton ja kaikki osat olivat tallella. Olo oli lauantaina kuin lottovoiton saaneella!
Quinny oli minulle outo vaunumerkki, mutta ulkomaalaisia nettisivuja lukiessa tajusin löytäneeni aikamoiset helmet. Quinny-merkki tuntuu olevan aika arvostettu ja luotettava brändi, enkä löytänyt arvosteluissa montakaan kritiikkiä vaunuja kohtaan. Vaunujen Rolls royceksi niitä tituleerattiin. Pienen koeajon tehneenä voin kertoa, että vaunut ovat todella ketterät liikkuvan/lukittavan etupyörän ansiosta. Pyörät ovat helposti irrotettavat ja helposti pumpattavat, kiitos sivulle taittuvan suulakkeen takia. Sivupyörissä on kunnon jousitukset, jolloin meno on tasaista epätasaisemmallakin alustalla. Vauvan koppa on tilava ja helppo irroittaa. Myyjä luopui rattaistaan, koska nelivuotias lapsi ei enää mahtunut rattaisiin, joten ratasosa on " jokseenkin " iso ja hyvin pehmustettu. Vaunut ovat kuulemma talvisin oikein oivalliset isojen pyörien takia ja maastolenkkeilyyn mitä parhaimmat. Käsijarru tuntui ajatuksena hieman hassulta, mutta taitaa vielä osoittautua ranteitteni pelastajaksi,, kun kärryttelen menemään Lahden mäkiä alas.
Ovathan ne aika leveät vaunuiksi, mutta mutta minulle riittää että ne mahtuvat meidän pieneen hissiin ja löytyipähän niille eteisestä sittenkin paikka. Koska väri on kauniin suklaanruskea ja muotoilu miellyttää kriittisen esteettistä silmääni, voin hyväksyä vaunut osaksi sisustustamme. Vaunuilla ei todellakaan mennä ahtaissa pikkukaupoissa, mutta tarvitseeko sitä? Me kun yleensä tykkäämme käydä kauppakeskuksissa, joissa on otettu huomioon esteetön liikkuminen. Vaunut vaikuttavat vakailta, joten ei haittaa jos oma kävely on välillä kömpelöä. Ainoa kunnon miinus puoli on vaunujen koko ja paino autoon nostettaessa. Jos minulla on kädet kipeänä, niin en todellakaan pysty nostelemaan niitä. Lisäksi vaunut vievät melkein koko tilan takakontista renkaineen päivineen, mutta sama miinuspuoli taitaa olla useammassakin yhdistelmävaunussa. Omasta mielestäni löysin oivallisen kompromissin heppoisten matkarattaiden ja Emmaljungien väliltä. Vaunuissa on tarpeeksi massaa, vakautta ja kestävyyttä talven ja lenkkipolkujen varalle, mutta niistä löytyy myös ketteryyttä ahtaisiin paikkoihin ja huonosti liikkuvalle Mamalle. Jopa Insinjööri innostui vaunuista. Niissä tuntui olevan tarpeeksi tekniikkaa hänelle ja ulkonäkö on sen verran menevä, että mieskin työntelee niitä mielellään. Loppupäätelmänä voisi sanoa, että löydettiinpä meille aika passelit vaunut! Lopun huomaa sitten ihan käytännön harjoittelussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti