Mamaa on närästänyt, taas... Ja nyt ei ole ollut vika kahvissa tai kahvin puutteessa. Närästää ihan vain ihmisten positiivittomuus. Jos olet ilmoittanut olevasi raskaana ( vaikka vasta alkutaipaleella) ja löydät unelmiesi lastenvaunut halvalla, pidetään ostostasi järkevänä, suloisena ja sinua onnitellaan tulevasta perheen lisäyksestä. Jos taas löydät samat unelmien vaunusi naurettavan halvalla, mutta et ole vielä onnistunut tulemaan raskaaksi, saat niskaasi ällistelyjä ja povaukset 3 vuoden takuuvarmasta lapsettomuudesta yms. Mikä hemmetin taikauskoisuuden instituutio hallitsee raskausmaailmaa?!
Voin hyväksyä tyynesti oman perheeni sisällä rakkaudella sanotut pienet toppuuttelut, sillä rakas kummityttöni oli hartaasti odotettu ja kaivattu ihme. Tiedostan erittäin hyvin, että jokainen raskaus on ihme, ja jokainen elossa syntyvä, terve lapsi on todellinen jättipotti veikkauksessa. Yhtäkään raskautta ei oteta itsestäänselvyytenä, yhtäkään lasta ei jätetä rakastamatta, arvostamasta tai hellimättä. Lapset ovat meidän suvun kalleimpia aarteita.
Niin, joten meillä on "lastenhuone", jossa on kunnostusta odottava pinnasänky, pieni Lundian kirjahylly, lastenhoitopöytänä toimiva tavallinen pöytä,vauvan lelukaari, hoitoalusta, heppakeinu, muutamia helistimiä ja vaatekaapista löytyy pino vauvan vaatteita. Ja nyt uutena tulokkaana unelmieni lastenrattaat, koppa ja vauvan turvaistuin. Kaikista näistä asioista meille todennäköisesti siunaantuu 5 vuoden lapsettomuus, jos on uskomista ihmisten todella positiivisiin lausuntoihin...
Syynä hankintoihin on osittain Maman pieni höpsähtäminen kaapista tulemisen jälkeen. Voi ihanaa, kun voi aivan vapaasti ihastella pieniä vaatteita, vauvojen pulloposkia ja nuuskutella syliteltävän vauvan tuoksua. Pienessä höpsähtämisessä ei ole mitään pahaa, se on vain ihanaa. Mutta suurin syy hankintoihin on yksinkertaisesti se, ettei meidän taloudessa ole mahdollista hankkia kaikkia vauvaan liittyviä tavaroita yhdellä kertaa. Joku voisi kysyä, että miksei sitä voisi säästää rahaa pankkitilille ja hankkia sitten kun asia on ajankohtaisempi ? Voitte syyttää sitten vanhempiani ja heidän kasvatustaan materiaalista ja vanhan tavaran arvostamisesta. Minä uskon tavaran uudelleen kierrättämiseen, vanhojen huonekalujen kunnostamiseen ja laadukkaaseen materiaaliin. Joten... Silloin kun jotain osuu silmääni ja totean tuotteen hyväksi, kunnostettavaksi ja laadukkaaksi, ostan se. Ei se ole sen kummoisempaa, kun teininä ostelin pikku hiljaa taloustavaroita ja huonekaluja tulevaa ensimmäistä kotiani varten. Eipä kuule ollut tavarasta pulaa, kun muutin pois kotoa. Ja nyt 12 vuoden jälkeen, suurin osa niistä tavaroista löytyy edelleen meidän kaapeista. Laatu on aina laatua...
Ja siitä positiivisuudesta vielä sen verran, että vaikka aina välillä Mamalla meinaa usko loppua tämän fibron takia, niin pohjimmiltaan usko elämään on kallion kaltainen. Joskus positiiviseen elämän asenteeseen vaaditaan vain terveyden totaalinen romahtaminen, kaikesta arvokkaasta luopuminen ( ammatti, ihmissuhteet, itsenäisyys, arvokkuus, totuttu elämä, korkokengät...) koko loppuelämän kestävät kivut, pipipään maine lääkäreiden keskuudessa. Positiivinen elämän asenne syntyy silloin, kun aamukahvi on taistelun tuloksena viimein mukissa ja muki pysyy jotenkin hyppysissä.Se syntyy silloin kun kävelee hitaammin kuin mummot rollaattoreilla, mutta kävelee kumminkin. Tai kun jaksoin lähteä köpöttelemään koiran kanssa rantaan, katsoin irlanninsetterin riemuisaa olemusta ja kun lepäsimme laiturin nokassa aamuauringon paisteessa ja totesimme kumpainenkin, että elämä on ihanaa, kun sen oikein ymmärtää...
Joten raskaaksi tuleminen ? Se tapahtuu sitten kun se tapahtuu. Ainoa mitä pyydän, on ettette yritä viedä minulta pois uskoa ja positiivista asennetta siihen. Minä puhun siitä, uskon siihen, esittelen pieniä kirpputorilöytöjäni, höpsähtelen, riemuitsen, valitan, puhisen ja revin pelihousuni. Sellaista yksi irlanninsetteri minulle opetti, positiivista elämänasennetta...
Mä en uskaltanut ihan alussa ostaa yhtään mitään, en taikauskoisuuttani, vaan ihan siksi, että JOS jotakin vielä menisi pieleen, niin ne jo olemassaolevat tavarat muistuttaisivat siitä ihan koko ajan. Toki jossain vaiheessahan sitä tavaraa pitää ruveta hankkimaan ja voihan sitä vielä sen maagisen kolmen kuukauden jälkeenkin jotain tapahtua ja se se vasta koville ottaisikin...
VastaaPoistaJa jos vauvakuumeesta olisin kovasti kärsinyt ennen plussausta, olisin varmaan ehtinyt mäkin ostaa huoneen täyteen kamaa :D Anna palaa vaan ja anna ihmisten päivitellä.Jos löytyy tarpeellista tavaraa edullisesti, niin osta ihmeessä! Ei sillä mitään pahaa onnea itselleen manaa.
Ymmärrän oikein hyvin pointtisi! Ja siksi sitä kunnioitankin.Valitettavasti sen vauvan voi menettää aivan alkuraskaudesta, mutta myös kahdeksannella kuullakin kohtukuolemana. Kaikki on mahdollista... Enemmän on huvittanut ja ärsyttänyt ihmisten holhoava asenne. Kyllä minulla edelleen on omat, toimivat aivot päässä. Ei tarvitse alkaa kertomaan mitä saan tai mitä en saa tehdä. Ei tarvitse manata, että varo vain, et kuitenkaan tule raskaaksi helpolla, tai saat kuitenkin keskenmenon, tai olet hedelmätön. Jos näin on, niin eiköhän se kuitenkin ole minun ja Insinjöörin välinen asia. Mistä ammoisista ajoista lähtien on päätetty, että hedelmällisessä iässä olevien naisten elämä kuuluu kaikille muille ? En arvannut että olemalla avoin lapsihaaveiden suhteen, minusta tulisi samalla muiden yhteistä omaisuutta ? Äh, minä nautin ja olen positiivinen. Just deal with it!
VastaaPoistaJoo, ja vauvan syntymän jälkeenkin kaikki on mahdollista ja sitten se menettämisenpelko vasta iskeekin! Ja silti sille vauvalle pitää ostaa juttuja, eikä kukaan enää siinä vaiheessa sano, että "turha ostaa kamalaa määrää vaatteita/leluja/mitä tahansa, mitäs jos joudutte huomenna onnettomuuteen?". Näin kärjistettynä, mutta ymmärrät varmaan pointin. Jokainen tavallaan ja tosiaan, kyllä se (toivottavasti) tuleva äiti on ehtinyt ne asiat päässään kelata moneen kertaan, eikä kaikesta voi syyttää hormonejakaan ;). Toinen ottaa hankintojen teon varovasti ihan viime metreille asti ja toinen hullaantuu vauvakamaan ennen raskauttakaan ja molemmat tavat on ihan yhtä okei!
VastaaPoista